Junamatka

Rautatieasema

Astun junaan ja asetun reppuni kanssa vastakkaiselle ikkunalle kortinlukijan viereen. Reppu mahtuu mukavasti kulmaan ja jalat ovat tukevasti lantion levyisessä haarassa. Polvissa pieni jousto. Iltapäivä on alussaan ja junassa istuskelee monta muuta kanssa matkustajaa.

Kaikki notkahtavat hieman junan lähtiessä liikkeelle. Katsahdan ympärilleni todeten olevani ainoa joka ei istu. Istumapaikkoja näkyy vain muutama vapaana. Edessäni istuva nuorukainen laittaa silmät kiinni. Näyttää väsyneeltä ja uupuneelta. Miksi kaikki istuu?

Käpylä

Eläkeläinen astuu sisään sauvakävelykepit käsissään ja raikkaan ulkoilman puna poskillaan. Vaihtaa pari sanaa konduktöörin kanssa, minkä jälkeen hän istuutuu.

Kurotan ja kurkistan hieman nähdäkseni vaunun päähän. Lisäkseni tässä vaunussa seisoo yksi henkilö, mutta istuutuu hänkin mieluisan penkin löydettyään.

 

Mietin jaksaisiko kukaan tässä vanussa istuvista kyykätä junalippunsa eteen? Niin kuin Moskovassa, missä matkustajille tarjottiin ilmaisia metrolippuja 30 kyykkyä vastaan.

 

Pukinmäki

Muutama nousee seisomaan seuraavalla pois jäädäkseen. Nuorukainen edessä uinuu edelleen. On väsyneen näköinen. Muutkin istuvat näyttävät väsyneiltä. Tiistai-iltapäivä on vasta aluillaan ja kaikki istuvat. Keskipäivän joukko väsymys.

Naputan kaksin käsin puhelimella ja junan hellästi heiluen kuvittelen tasapainoilevani lumilaudan päällä lumisella rinteellä. Näytän varmaan aika huvittavalta.

 

Metroissa on kivoja tankoja joissa varsinkin pienempi väki tykkää pyöriä. Miksi tässä vaunussa ei ole sellaisia tankoja? Metrolla pienempien kanssa matkaa taittaessani jäämme aina tankojen viereen seisomaan. Tilan salliessa niissä on lasten mukava vähän pyörähdellä ja haastaa tasapainoaan metron samalla liikkuessa. Matkasta tulee heti vähän jännempi.

 

Malmi

Mun pysäkki. Olen jo valmiiksi pystyssä, joten minun ei tarvitse ryhtyä joidenkin ilmeiden ja huokailujen perusteella närkästystä aiheuttavaan junasta nousemisoperaatioon.

Ylöspäin johdattavat liukuportaat täyttyvät. Olen ainoa, joka valitsee portaat. Harpon rauhallisia askelia ja jätän joka toisen rapun astumatta. Nautin pohkeisiin puskevasta lämmöstä. Nilkat tuntuu vetreiltä ja valmiilta kohtaamaan Vilppulantien jään ja sohjon liukastaman kävelykadun.

 

Comments are closed.