Mitä on Parkour?

Parkour sai virallisesti alkunsa 1980-luvun alussa Ranskassa, Pariisin esikaupungissa Lissesissä, kun joukko nuoria (Yamakasi) päätti alkaa kehittää fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksiaan käyttäen koko kaupunkia uuden harjoittelumuodon alustana ja ympäristönä. Lajin perusajatus on kehittyminen henkisesti ja fyysisesti erilaisten liikunnallisten haasteiden kautta. Hyvänä esimerkkinä on mahdollisimman tehokas ja hallittu eteneminen suorinta ja nopeinta reittiä kahden pisteen välillä olosuhteista riippumatta. Toisin sanoen tavoitteena on olla valmis kaikkeen mahdolliseen mitä eteen tulee.

Nimi on saanut matkan varrella ja erilaisia muotoja kuten ADD( Art Du Déplacement ), parkour, freerunning, methode naturel etc. Kuitenkin filosofia ja liikkumisen muoto on pysynyt samana tietenkin kehittyen ajan saatossa.

Pohjaa parkour on saanut esimerkiksi 1800-luvun armeijan esteradoista (parcours du combatant) ja lajissa on myös paljon yhtäläisyyksiä Georges Hebertin luonnollisen liikkumisen filosofian kanssa (Methode Naturelle). Olennaista lajissa on tehokas ja sulava siirtyminen ja oman kehon hallinta sekä liikkuvuuden ja kunnon ylläpitäminen. Parkour ei ole saavuttanut laajaa harrastajakuntaa ainoastaan perinteisin keinoin. Yleistymiseen ovat vaikuttaneet suuresti internetissä nopeasti leviävät videot sekä useat lajista tehdyt televisio-dokumentit. Media on kuitenkin saanut aikaan myös vääriä käsityksiä parkourista ja monelle onkin jäänyt mielikuva, että laji olisi pelkkää katolta toiselle hyppimistä ja muita hurjia liikkeitä.

Suomessa liikuntalajina parkour on vieläkin aika tuntematon. Monet ihmiset ovat ennakkoluuloisia median antaman kuvan vuoksi tai muuten lajista tietämättömiä ja tämän takia pelkäävät tutustua lajiin. Jotkut pitävät parkouria lähinnä ääriurheiluna, toiset taas vertaavat enemmän taistelulajeihin. Parkour ei kuitenkaan ole luokiteltavissa extreme-lajiksi, sillä lajissa ei ole kyse riskien ottamisesta vaan eri liikkeiden ja tekniikoiden huolellisesta harjoittelusta ja varmuudesta, jotta vältyttäisiin juuri vahingoilta.

Suomen parkour historiaa voi lukea lisää tästä.

Parkourin harjoittelun periaatteet ovat turvallisessa ja vastuullisessa tekemisessä. Lajin harjoittelu painottuu henkilökohtaisen fyysisen ja teknisen tason parantamiseen sekä kehonhallinnan harjoittamiseen erilaisissa ympäristöissä mahdollisimman monipuolisesti. Perusperiaate on olla aiheuttamatta vahinkoja ympäristölle ja muille ympäristössä liikkuville.

Parkour onkin enemmän kulttuuri tai jopa filosofia sekä terveellinen ja liikunnallinen elämäntapa, kuin pelkkä harrastus. Parkourissa ei kilpailla toisia vastaan, vaan kehitetään omia taitoja ja vältetään turhien riskien ottamista. Pitkäjänteisyys ja itsekuri ovat osa parkour-elämäntapaa.

Tunneilla pääset oikeasti tutustumaan Parkourin sisimpään. Tervetuloa kokeilemaan ja ilmoittaudu mukaan tästä.

Tästä lisää parkourin historiaa.

Miksi parkour?