Lapselle liikunnan iloa ja taitoja elämään – parkourin monet hyödyt

Juoksemista, hyppäämistä, kiipeämistä, tasapainoilua ja luovia tapoja ylittää esteitä – parkourissa lapsi pääsee käyttämään koko kehoaan monipuolisesti. Samalla kehittyvät monet taidot, joita tarvitaan niin muissa liikuntalajeissa kuin tavallisessa arjessakin.

Parkourin vahvuus on siinä, ettei harjoittelu keskity vain yhteen ominaisuuteen. Tunnilla kehittyvät rinnakkain tasapaino, koordinaatio, liikkuvuus, voima, kestävyys ja kehonhallinta. Lapsen ei tarvitse olla valmiiksi liikunnallinen tai osata näyttäviä temppuja. Taitoja harjoitellaan vaiheittain, turvallisesti ja jokaisen omalta tasolta lähtien.

Lapset tarvitsevat lisää monipuolista liikettä

Suomalaisten 7–17-vuotiaiden lasten ja nuorten suositellaan liikkuvan monipuolisesti, reippaasti ja rasittavasti vähintään 60 minuuttia päivässä. Liikkumisen tulisi sisältää myös lihaksia ja luustoa vahvistavaa tekemistä vähintään kolmena päivänä viikossa.

Suositus ei kuitenkaan toteudu läheskään kaikilla. Vuoden 2024 valtakunnallisen LIITU-tutkimuksen mukaan vain 37 prosenttia 7–15-vuotiaista saavutti päivittäisen liikkumissuosituksen. Liikkuminen myös vähenee lasten kasvaessa.

Mielekäs harrastus voi tuoda viikkoon säännöllisen hetken, jolloin lapsi saa liikkua reippaasti ja käyttää kehoaan monella tavalla. Parkourissa juoksu, hypyt, kiipeäminen, roikkuminen, esteiden ylittäminen ja ratojen suorittaminen yhdistyvät luonnostaan samaan harjoitukseen.

1. Tasapaino auttaa lasta hallitsemaan kehoaan

Tasapainoa tarvitaan lähes kaikessa liikkumisessa: kävelemisessä, juoksemisessa, pyöräilyssä, portaissa kulkemisessa ja erilaisilla alustoilla liikuttaessa. Hyvä tasapaino auttaa lasta säilyttämään asentonsa ja mukauttamaan kehoaan nopeasti tilanteen muuttuessa.

Parkourissa tasapainoa harjoitellaan esimerkiksi puomeilla liikkumalla, tarkkuushypyissä, yhden jalan asennoissa ja hallituissa alastuloissa. Harjoittelu ei tarkoita vain paikallaan pysymistä, vaan myös dynaamista tasapainoa: lapsen täytyy hallita kehonsa liikkeen aikana ja pysähtyä hallitusti.

Vuonna 2025 julkaistussa tutkimuksessa parkouria harrastaneet lapset menestyivät joukkuelajien harrastajia paremmin yhdessä dynaamista tasapainoa mittaavan testin suunnassa. Parkourryhmän etukurotustulos oli keskimäärin noin 67 senttimetriä ja joukkuelajiryhmän noin 56 senttimetriä. Tutkimus oli pieni, joten tulosta ei voi yleistää kaikkiin lapsiin, mutta se antaa kiinnostavaa näyttöä parkourin mahdollisuuksista tasapainon ja kehonhallinnan kehittäjänä.

2. Koordinaatio tekee liikkumisesta sujuvaa

Koordinaatio tarkoittaa kykyä yhdistää kehon eri osien liikkeet toimivaksi kokonaisuudeksi. Sitä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun lapsi juoksee, ponnistaa, tarttuu esteeseen, siirtää painoaan ja valmistautuu alastuloon.

Parkourissa lapsi joutuu jatkuvasti havainnoimaan ympäristöään ja sovittamaan liikkeensä sen mukaan. Kuinka paljon vauhtia tarvitaan? Mistä kannattaa ponnistaa? Mihin kädet asetetaan? Miten alastulo tehdään pehmeästi ja tasapainoisesti?

Tällainen harjoittelu kehittää sekä koordinaatiota että kehon hahmottamista. Samalla lapsi oppii arvioimaan etäisyyksiä, ajoittamaan liikkeensä ja muuttamaan toimintaansa tilanteen aikana.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan mukaan motoriset taidot eivät kehity pelkästään lapsen kasvaessa, vaan ne tarvitsevat monipuolista harjoittelua ja riittävästi toistoja. Liikuntaharrastus tarjoaa lapselle näitä hyödyllisiä toistoja säännöllisesti.

3. Liikkuvuus mahdollistaa monipuoliset liikkeet

Liikkuvuudella tarkoitetaan nivelten liikelaajuutta ja kykyä liikkua erilaisiin asentoihin sujuvasti ja hallitusti. Riittävä liikkuvuus helpottaa esimerkiksi kyykistymistä, kurottamista, kiipeämistä sekä esteiden ali ja yli liikkumista.

Parkourissa liikkuvuutta käytetään toiminnallisesti. Lapsi harjoittelee erilaisia kyykky-, tuki-, kiipeily- ja kurotusasentoja osana varsinaisia liikkeitä. Tavoitteena ei ole pelkästään päästä mahdollisimman venyvään asentoon, vaan pystyä liikkumaan siinä hallitusti.

Laajassa, 28 tutkimusta ja 1 936 lasta ja nuorta käsittäneessä katsauksessa liikkuvuusharjoittelun havaittiin lisäävän nivelten liikelaajuutta sekä lapsilla että nuorilla. Liikkuvuus ei siis ole vain synnynnäinen ominaisuus, vaan sitä voidaan kehittää harjoittelemalla.

4. Voima kasvaa oman kehon painolla

Lapsi tarvitsee voimaa juoksemiseen, hyppäämiseen, kiipeämiseen, roikkumiseen, ryhdin ylläpitämiseen ja liikkeiden turvalliseen pysäyttämiseen. Parkourissa voimaa harjoitellaan pääasiassa oman kehon painolla ja osana käytännöllisiä liikkeitä.

Kun lapsi kiipeää esteelle, roikkuu tangossa tai vetää itseään ylöspäin, ylävartalon ja käsien voima kehittyy. Hypyt harjoittavat jalkojen ponnistusvoimaa, kun taas hallitut alastulot opettavat lihaksia jarruttamaan liikettä. Erilaiset konttaus-, tuki- ja tasapainoasennot vahvistavat myös keskivartaloa.

Vuoden 2025 vertailututkimuksessa parkouria harrastaneet lapset suoriutuivat joukkuelajien harrastajia paremmin leuanvedoissa ja ponnistusvoimaa mittaavassa hypyssä. Parkourryhmä hyppäsi keskimäärin noin 31 senttimetriä ja joukkuelajiryhmä noin 26 senttimetriä, vaikka parkourryhmällä oli keskimäärin vähemmän harjoittelukertoja viikossa ja lyhyempi lajitausta.

Myös aiemmassa interventiotutkimuksessa kymmenen viikon ohjattu parkourharjoittelu paransi nuorten aerobista kuntoa ja voimaa. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että parkour voi olla tehokas tapa yhdistää taitoharjoittelu ja fyysisen kunnon kehittäminen.

5. Motoriset taidot tukevat arkea ja oppimista

Motorisilla taidoilla tarkoitetaan muun muassa tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoja. Niitä tarvitaan liikuntaharrastusten lisäksi tavallisissa arjen tilanteissa – esimerkiksi kävelemisessä, juoksemisessa, kiipeämisessä ja ympäristössä liikkumisessa.

Jyväskylän yliopiston pitkittäistutkimuksessa ensimmäisellä luokalla motorisesti taitavilla lapsilla oli paremmat akateemiset perustaidot kolmannella luokalla. Lisäksi ensimmäisellä luokalla enemmän liikkuneilla lapsilla oli kaksi vuotta myöhemmin paremmat motoriset taidot.

Tutkimuksen perusteella ei voida luvata, että parkour parantaisi suoraan koulumenestystä. Tulokset kuitenkin osoittavat, että motoriset taidot ovat yhteydessä lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen eivätkä ole merkityksellisiä vain liikuntasuoritusten kannalta.

Parkourissa lapsi oppii myös ratkaisemaan ongelmia

Parkourrata ei tarjoa aina vain yhtä oikeaa ratkaisua. Sama este voidaan ylittää monella tavalla lapsen koon, kokemuksen ja taitotason mukaan. Harjoittelussa lapsi oppii havainnoimaan ympäristöä, suunnittelemaan liikkeensä ja kokeilemaan erilaisia ratkaisuja.

Kun ensimmäinen yritys ei onnistu, liikettä voidaan muuttaa ja yrittää uudelleen. Näin parkour tarjoaa luontevia kokemuksia harjoittelusta, keskittymisestä ja sinnikkyydestä. Onnistuminen voi tarkoittaa näyttävän tempun sijasta sitä, että lapsi uskaltaa kokeilla, löytää oman ratkaisunsa tai hallitsee tänään liikkeen, joka oli vielä viime viikolla vaikea.

Vuonna 2025 julkaistussa lasten ja nuorten parkouria käsittelevässä tutkimuskatsauksessa tunnistettiin fyysisten hyötyjen lisäksi mahdollisia psykologisia, sosiaalisia ja toiminnanohjaukseen liittyviä hyötyjä. Parkouria koskevaa tutkimusta on silti vielä suhteellisen vähän, joten tuloksiin on suhtauduttava lupaavina eikä lopullisina.

Entä jos lapsi ei pidä kilpailusta?

Kaikki lapset eivät innostu pallopeleistä, kilpailuista tai tulosten vertailusta. Parkour voi tarjota heille erilaisen tavan löytää liikkumisen ilo.

Harjoittelussa lapsi voi keskittyä omaan etenemiseensä ja huomata konkreettisesti, kuinka taidot kehittyvät. Liikkeistä voidaan tehdä helpompia tai haastavampia, joten samassa ryhmässä jokainen voi harjoitella omalla tasollaan. Tavoitteena ei ole olla muita parempi, vaan oppia hallitsemaan omaa kehoa hieman paremmin kuin aikaisemmin.

Tämä voi tehdä parkourista helposti lähestyttävän vaihtoehdon myös lapselle, joka ei vielä koe itseään liikunnalliseksi.

Turvallisuus opitaan harjoittelemalla

Parkour tunnetaan toisinaan suurista hypyistä ja näyttävistä tempuista, mutta lasten ohjattu parkourharjoittelu alkaa aivan muualta. Ensin opetellaan perusliikkeet, turvalliset alastulot, käsien ja jalkojen oikea käyttö sekä omien rajojen arvioiminen.

Harjoitteet rakennetaan lapsen ikä- ja taitotason mukaan. Esteiden korkeutta, etäisyyttä ja liikkeen vaikeutta lisätään vasta taitojen karttuessa. Ohjatulla tunnilla lapsen ei tarvitse selvittää kaikkea yksin, vaan hän saa neuvoja, sopivia harjoitusvaiheita ja turvallisen ympäristön kokeilemiseen.

Parkour ei tarkoita vaaran etsimistä. Hyvin ohjattuna se opettaa lasta tunnistamaan riskejä, etenemään vaiheittain ja valitsemaan omalle taitotasolle sopivia ratkaisuja.

Yksi harrastus, monta tärkeää taitoa

Parkourissa yhdistyvät monet lasten liikkumissuositusten kannalta tärkeät asiat. Se sisältää reipasta liikkumista, voimaa ja luustoa vahvistavia hyppyjä, tasapainoa, liikkuvuutta sekä monipuolisia motorisia haasteita.

Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että harjoittelu voi tuntua lapsesta leikiltä ja seikkailulta. Kun liikkuminen on mielekästä, lapsi haluaa kokeilla, harjoitella ja onnistua uudelleen.

Parkourtunnille ei tarvitse tulla valmiina parkourharrastajana. Riittää, että lapsi haluaa liikkua, tutkia omia kykyjään ja oppia uusia taitoja. Jokainen hyppy, tasapainoilu ja onnistunut esteen ylitys rakentaa vähitellen vahvempaa, taitavampaa ja itsevarmempaa liikkujaa.

Ilmoita lapsesi parkourtunnille ja anna hänen löytää oma tapansa liikkua, oppia ja onnistua.

Lähteet

Jyväskylän yliopisto: Motorisesti taitavat lapset menestyvät koulupolun alussa

Jyväskylän yliopisto: Liikuntaharrastukseen osallistuminen tukee motoristen taitojen oppimista

LIITU 2024: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa

Opetushallitus: Lasten ja nuorten liikkumissuositus

Comparison of basic motor skills and physical fitness between children from parkour and team sports

Effects of Parkour Training on Health-Related Physical Fitness in Male Adolescents

Benefits and adverse experiences associated with child and adolescent participation in parkour

Is There a Window of Opportunity for Flexibility Development in Youth?